perjantai 1. huhtikuuta 2011

Kouvolan Red Car



Auto tulipunainen, kalliit nahkaistuimet, malli viimeinen, sinuun luota en. Näin lauloi Ann-Christine Playboysta -60 luvulla. Siitäköhän se Red Car sai nimensä? ”Retkun” tunnuksena ja mainoskuvana oli kuitenkin punainen Lontoon bussi. No väliäkö sillä, kertoja elää ja tarina jatkuu.

Kun Kouvolan Kauppakerho Oy:n ravintolan ja kokoustilan toiminta keilaratoineen ja biljardisaleineen loppui Kouvolan silloisen linja-autoaseman yläkerrassa, tilalle remontoitiin uusi ravintola ja kaupungin ensimmäinen oikea diskoteekki Red Car. Mainostivat sitä vielä oikein aikuisten ihmisten diskoteekkina. Red Carin vetäjät tekivät myös oivan esitteen ja ohjeen kouvolalaisille, kertoen mikä on diskoteekki ja miten siellä toimitaan. Puitteet uusiin huimiin kokemuksiin olivat siis kunnossa ja odottivat seikkailijoitaan.

Red Car oli ensimmäinen oikea tanssiravintola mihin nuorina miehinä päästiin sisään. Speden Saluunassa ja Ympsässä eli sittemmin Kisällissä oli toki jo poikettu mutta nyt aukesi aivan uusi kiihkeä maailma. Ravintolaa pyöritti Seija Taipalinen, mukava nainen jonka kanssa tultiin oikein hyvin toimeen. Muusta henkilökunnasta muistuu mieleeni baarimestari Atte, aito englantilainen discjockey Chris, vahtimestari Sirkka Paavilainen ja portieereista ainakin Kyttälän Jussi, Kirpun Pena, Tapolan Make, Jääskeläisen Kale ja Kiurusen Kari.  Make ja Kale jo joukostamme poistuneita. Myös Seijan mies, Taipalisen Esko, oli joskus ovella. Ylös kolmanteen kerrokseen johtivat pitkät ja vaaralliset avoimet raput jotka aiheuttivat asiakkaille aina välillä hankaluuksia, varsinkin poistuttaessa. Muistelen että pari kaveria taisi niistä pudotakin. Myöhemmin siihen keskiaukkoon sitten asennettiin jonkinlainen turvaverkko. Yleensä ainakin viikonloppuisin oli portieeri sekä alaovella että yläovella. Ravintolan eteishallista oikealle oli iso sali tanssilattioineen ja vasemmalla olutsyvennys, baari ja kabinetit. Myös baarissa oli tanssilattia. ”Retku” veti väkeä jonkin verran myös Kouvolan ulkopuolelta ja mm. Lahden ja Kotkan nuorisoa kävi siellä viikonloppuisin.

Väkeä siis riitti, rokki soi, Mennen tuoksui ja puuteri pöllysi. Miehet olivat komeita, naiset kauniita, elämä hymyili ja tulevaisuus häikäisi. Se oli täyttä elämää. Eteisessä pelattiin flipperiä tai kytättiin tarkasti sisään tulijoita isolla sohvalla välinpitämättömän näköisinä istuen. Useimmiten oltiin baarin puolella mutta varsinkin joskus viikonloppuisin tarinoitiin, ainakin alkuiltoina, myös kabinettien suojissa. Muutaman oluen jälkeen sieltä piti toki äkkiä päästä ihmisten ilmoille upeita mimmejä katselemaan. Eikä mitä tahansa mimmejä, tiukat minihameet olivat muotia ja elämäni ensimmäiset mikrohousutkin näin juuri Red Carissa. Silloin taisi mennä oluet väärään kurkkuun, terveisiä Maijalle!

Musiikkina soi silloinen kova rokki ja suuria tunteita nostattaneet hitaat hieromabiisit. Creedence Clearwater Revival oli kova bändi ja Down on the Corner soi ahkeraan. Muun CCR:n musiikin lisäksi kovia biisejä olivat myös Sweetin Poppa Joe, Middle of The Roadin Chirpy Chirpy Cheep Cheep, Samanthan Eviva Espanja, John Lennonin Imagine, Petri ja Pettersson Brassin Maalaismaisemaa, Uriah Heepin Lady in Black, Led Zeppelinin Stearway to Heaven, Christien Yellow River ja San Bernadino sekä monet, monet muut. Nopeita biisejä yritettiin jotenkin elegantisti hytkyä ja hitaita hierottiin kukin kykyjemme mukaan. Onneksi silloin ei ollut vielä kamerakännyköitä.

Vuoden 1971 syksyllä avattu ”kielikoulu”, virallisesti Kouvolan Kieli-instituutti, alkoi kouluttaa Kuntotalon tiloissa kielenkääntäjiä ja tulkkeja. Se toi kaupungin iltaelämään aivan uutta säpinää. Useita kymmeniä upeita nuoria opiskelijatyttöjä pelmahti täysin varoittamatta sulostuttamaan Kouvolan yöelämää meidän nuorten miesten suureksi hämmästykseksi. Ylä-Manskiin ja ”Retkuunhan” ne kaikki ystävällisesti opastettiin ja hauskaahan siitä sitten tuli. Monista tuli hyviä ystäviä ja osaa tytöistä en unohda koskaan. Muutaman heistä olen myöhemminkin tavannut ja aina juttu kääntyy Red Cariin, Ylä-Manskiin, Kannukseen ja silloiseen yhteiseen hauskanpitoon. Suhteita tietysti muodostui ja jokunen heistä taisi jäädäkin Kouvolan seudulle. Kun Red Car sitten aikanaan suljettiin vanhan linja-autoaseman purkamisen takia, nuorison uudeksi suosikkipaikaksi muodostui nopeasti silloisessa Hansa-keskuksessa Speden Saluuna yläpuolella ollut ravintola Kultainen Kannus. Se on sitten kolmas legenda Ylä-Manskin ja Red Carin rinnalle. Saattaahan siitäkin joskus juttua tulla!

Retkussa oltiin!

Jussi Untolahti


Ei kommentteja :