Junnu Vainio lauloi aikanaan että ”Vanha rakuuna kun naisen näkee, päässä tärähtää ja viisari värähtää”. Eilen illalla sitten tärähti päässä vaikka ei ollut naista lähelläkään. Viisari jätti kyllä värähtämättä mutta yhteys tavallaan sinnekin päin oli. Vitutti nimittäin ankarasti. Ruisleivän kannikkaa pureskellessa suusta kuului ”naps”. Kymmenen vuotta sitten alahampaisiin tehty silta löystyi, ei sentään onneksi pudonnut kokonaan pois, pitää kuitenkin semmoista hiljaista kolinaa puhuessa ja ässä suhahtaa normaalia enemmän. Loppuillan sitä sitten koko ajan koetteli kielellä, josko se olisi asettunut paikalleen. Ei ollut, eikä asettunut yölläkään. Onneksi sain tutulta, sillan aikanaan asentaneelta, hammaslääkäriltä ajan heti tänään. Ehdin vielä aamulla käydä eräässä valtion virastossakin asioilla. Virkailijalle tuli asiani selväksi kolinoista ja suhahteluista huolimatta. Sain muuten vielä loistavaa ja ystävällistä palvelua. Osaa ne valtion virkamiehetkin palvella tai tässä tapauksessa nuorehko ja nätti vaalea nainen. Sitten nopeasti hammaslääkäriin. Silta kiinnitettiin väliaikaisesti ja röntgenkuvakin otettiin. Viikon päästä hoito jatkuu ja vappuviikolla on kaikki kunnossa. Nopeaa, helppoa ja tuiki kallista. Elämä on.
On sitä muuten viime aikoina tärähdellyt muillakin päässä. Poliitikot alkavat käydä ylikierroksilla lähestyvien vaalien takia. On ollut havaittavissa jo selkeää asioitten vääristelyä ja suoranaista totuuden muuntamista. Poliitikothan eivät koskaan valehtele. Perussuomalaisten kotkalainen maahanmuuttajaehdokas, Belgian lahja Suomen politiikalle, Freddy van Wonterghem väitti nimittäin että juutalaisten joukkosurmaa ei ole tapahtunut siinä laajuudessa kuin yleensä väitetään vaan koko asia on venäläisten propagandaa. Toinen Persu Raul Lehto taas väitti, että uusi E 10 bensiini lisää kulutusta jopa 30 %. Totuus lienee 1-2 %. Varsinaisen pommin paukautti keskustalainen maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila joka vaatii eläinten omistajille ajokorttia. Anttila ei tarkoittanut pelkästään isoja eläimiä vaan ajatus oli kai sellainen että yli 15 kg painavat koiratkin vaativat omistajiltaan koiranajokorttia. Toivottavasti tarkoitti pelkästään näitä ns. taistelukoiria. Mutta jos ei, niin entäs sitten jos jaalalaisen pienviljelijän sekarotuinen Musti onkin aluksi 13 kiloinen mutta hyvien eväitten ja vähäisen liikunnan ansiosta lihookin 16 kiloiseksi. Onko kyseessä huono hoito, sakotettava ylikuorma vai seurauksena peräti koiranajokortin hankinta? Jos korttia ei hanki, niin Musti siitä vielä oitis valtion laihduttamoon ja tietysti omistajan kustannuksella. Kukahan niitä koiria muuten ehtii yllätystarkastuksia tehden käydä punnitsemassa? Odotettavissa on kiivaita painiotteluita ja repaleisia housunpersuksia sillä eivät ne kaikki Mustit suosiolla siihen puntariin mene. Oletetaanpa, että laki todella astuu voimaan. Koska kaikilla näillä älyttömyyksillä on taipumus lisääntyä, niin kohta kaikkien eläinten pitäminen vaatii ajokortin. Satiaisten lyhytaikainen pito kuulemma sallitaan ilman ajokorttia koska kyseisten eläinten hankinta on usein ennalta-arvaamatonta ja elukoiden hyötykäyttö on vähäistä. Meidän kissa kuoli reilu vuosi sitten ja jos otan uuden kaverin itselleni, niin menen siis ensin suorittamaan kissanajokortin. Kirjallinen koe menee nappiin mutta kissan hihnassa taluttaminen ei onnistu riittävän hyvin joten minulle myönnetään kai sitten lupa vain marsun pitämiseen. Akvaariotakin havitteleville pidetään kalanhoitokursseja uimahallissa ja lintuja, jyrsijöitä käärmeitä ja muita ötököitä hankkivien on läpäistävä ainakin eläinkauppojen pitämät iltakurssit. Suomesta tulee maailman johtava maa erilaisten eläintenhoitokurssien järjestäjänä ja maahan perustetaan eläinajokorttivirasto. Mitähän älyttömyyksiä tässä vielä ennen vaaleja kuullaan? Kohta ns. susiparit, kuten me Satun kanssa, ollaan kusessa, Kristilliset varmaankin vaativat kohta kirkon siunaamaa vaimonajokorttia, siinä ei liene kuitenkaan mitään painorajaa.
Ei kuitenkaan niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Hyvän ystäväni Markku Lemmetin ( KEN ) kanssa hiostettiin erästä politiikkaa ammatikseen tekevää Manskilla lauantaina. Kun tiukasti puolustimme omia etujamme ja olimme jyrkästi eri mieltä tämän poliitikonalun kanssa mm. eläkeleikkurista ja pääomatulojen verotuksesta, niin poliitikko ensin korotti ääntään, jopa hieman suuttuikin ja sitten aivan yllättäen purskahti itkuun. Olin ensin aivan ymmälläni mutta sitten ymmärsin että kova työtahti, pitkät päivät, väsymys ja paine olivat tehneet tehtävänsä. Samalla myös tajusin että inhimillisyys ei sittenkään ole kokonaan kuollut politiikassa. Kyseessä oli selkeästi ihminen joka ihan oikeasti välittää lähimmäisistään ja on huolissaan tulevasta kehityksestä. Eräs toinen korkealle arvostamani ihminen, poliitikko hänkin, otti minuun yhteyttä eilen erään blogikirjoitukseni johdosta ja löimme kaikessa ystävyydessä vetoa konjakkipullosta aiheena erään ehdokkaan läpimeno. Asiasta ”Nykäsmäisesti” sanoen, ehkä kerron vaalien jälkeen, ehkä en.
Vaikka tämä saattaa aiheuttaa minulle konjakkipullon menetyksen, niin pyydän silti, että äänestäkää hyvät kouvolalaiset niitä ehdokkaita jotka ovat Kouvolan alueelta. Ei yhtään ääntä Kotkaan eikä etelä-karjalaan.
Nyt on pakko keskittää äänet Kouvolan parhaaksi.
Jussi Untolahti
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti