Ihan pienenä ihminen ei kai vielä osaa pelätä mitään. Kunhan maitoa riittää ja saa kuivat vaipat tarvittaessa, niin elämä hymyilee. Vähän isompana pelot astuvat jokaisen maailmaan. Heti kun opit ymmärtämään puhetta ja kykenet oma-aloitteeseen ja hauskaan toimintaan eli pahan tekoon niin johan pelon kohtaat. Vanhemmista riippuen sinua vaanivat kauheudet vaihtelevat. Joku pelotellaan hiljaiseksi uhkaamalla että sinut myydään mustalaisille tai poliisi tulee ja vie vankilaan. Yhden noutaa naapurin karmea noita-akka tai joku muu trulli, pahahenki tai ainakin Joulupukin kaikkialla vaanivat tontut näkevät tekosi ja jäät seuraavana jouluna ilman lahjoja. Kaverini villi poika saatiin helposti rauhoittumaan kun uhattiin että jos et ole kunnolla niin kohta tulee Heikki Hietamies ja vie viikoksi Humppafestivaaleille. Kyllä oli pieni mies hiljaa ja pitkään. Ennen mukulat komennettiin omaan huoneeseen jos eivät olleet kunnolla. Veljeni Olli koki kovan kohtalon kun näin aina silloin tällöin kävi. Olli pantiin omaan huoneeseen ja oveakaan ei tarvinnut sulkea kun kynnykselle asetettiin iso keramiikka krokotiili. Olli istui rangaistuksensa hiljaa sänkynsä päädyssä eikä liikahtanutkaan, ettei kaamea peto vaan häntä huomaisi.
Vähän isompana sitä alkoi pelätä ihan muita asioita. Hammaslääkäripelon aiheutti karmeat kokemukset kouluhammaslääkärin vastaanotoilta ja koulun rokotukset olivat ihan hirveitä. Näen entisen kouluhammaslääkärin vastaanoton parvekkeeltamme joka päivä ja vieläkin puistattaa ne pelot ja kivut joita siellä kohdattiin. Hammaslääkärin päänmenoksi poikien kanssa suunnittelemiemme hirmutekojen rinnalla Idi Aminin rikokset ihmiskuntaa vastaan ovat keveitä kesäleikkejä. Parturikammon sain kun Utin parturi leikkasi korvaani haavan ja luulin kuolevani verenhukkaan. Lääkäriä pelkäsin jo ennen kouluun menoa mutta siihen olivat syyllisiä naapurin pojat. Isommat kollit yllyttivät minua tunkemaan nenääni kovan herneen. Sinnehän se meni kuin vanhaan ihmiseen. Pois ei sitten tullutkaan. Kaikilla haravaa pienemmillä sitä yritettiin pois kaivaa mutta siellä se pysyi ja paisui. Lopulta joku keksi että lääkäriin sitä pitää lähteä. Lähtiessä isommat kollit kertoivat vielä, että etukautta sitä ei saa pois vaan päähän porataan takakautta uusi reikä ja sitten se herne puhalletaan paineilmalla ulos. Paniikki oli valmis mutta kyllähän se tohtori sen herneen sitten sieltä kuitenkin ulos kaivoi samaa kautta kuin se oli sinne mennytkin. Pikkuveljeltäni sama lääkäri kaivoi myöhemmin nenästä pahvisen intiaanin. Olli pani siis paremmaksi.
Seuraavaksi hirvitti pääseekö ripille ja saako mopon. Juuri alle kahdeksantoista iässä pelotti se, että kysyykö Saluunan portsari paperit. Sitten hirvitti jos ei kerralla selviä insinööriajosta ja saa heti ajokorttia. Kaikista kuitenkin selvittiin ja vähän vanhempana pelot muuttuivat jännitykseksi siitä että saako opinnot loppuun ja miten armeija sujuu. Sitten mietti pääseekö heti töihin ja löytääkö jonkinlaisen naisenkin rinnalleen. Molempia siunaantui ja onneksi näillä rintamilla suunta on ollut koko ajan parempaan päin. Vanha sanonta, ei se vaihtamalla parane, on valetta.
Nyt ei omalta osalta pelota enää mikään. Elämässä on kaikki hyvin mutta pientä jännitystä hiipii sisimpään aina näin keväällä. Moottoripyöräkausi on ovella. Lisäjännitystä tähän kevääseen tuo uuden nuoren motoristin touhujen seurailu. Veljenpoikani Niki sai maanantaina ihan oikean moottoripyörän ja autokoulu on vielä edessä jotta pääsee baanalle. Sen odotuksen aiheuttaman sietämättömän kutinan, jonka nuori mies nyt kohtaa, olen itsekin joskus kokenut. Se on upeata elämäntäytteistä tuskaa.
Olinkohan muuten se joka keksi nykyään niin usein sanotun sanonnan ”otti herneet nenään”?
Jussi Untolahti
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti