Kannuksen pyöreä pöytä
Kuva Boris Grahn
Monitoimimies Pertti ”Spede” Pasanen ja kumppanit avasivat Speden Saluunan uudessa Hansakeskuksessa 26.05.1967. Speden kerrottiin tulleen avajaisiin komealla punaisella Ford Mustangin avomallilla jonka rekisterinumero oli ASU-1. Spede oli pysäköinyt autonsa Saluunan eteen, kiinnittänyt sen riimulla valaisintolppaan ja heittänyt takapaksista auton eteen paalin heiniä. Cowboy oli saapunut saluunaansa. Pian Saluunan avaamisen jälkeen ilmeisesti samat herrat avasivat Lappeenrannassa ravintolan jonka nimi oli Simon Rysä. Spedestä kerrottiin silloin monia tarinoita. Tarinan mukaan hänellä oli myös toinen auto, kuplafolkkari jonka rekisterinumero oli loogisesti ASU-2. Itse olen nähnyt seuraavan hauskan tapauksen. Herrat Spede Pasanen ja Simo Salminen istuivat illastamassa kouvolalaisessa ravintolassa. Naapuripöydässä istunut hieman juopunut neito huomautti heille että herrat ne vaan syövät. Maistuisi se iltapala meille tytöillekin. Spede kutsui hovimestarin paikalle ja ajattelin että nyt tuli tytöille lähtö. Mitä vielä, hetken päästä kahden neidon pöytään katettiin talon komein kattaus ja vartin päästä tarjoilija kantoi pöytään suuren kannella varustetun hopeanvärisen tarjoiluvadin. Neidot virittivät kankaiset servietit minihameitten ja polvien suojaksi ja nauttivat saamastaan suuresta huomiosta. Avasivat sitten tarjoiluvadin kannen. Sieltä paljastui 2 nakkia, pieni nökäre muusia ja sinappituubi. Ravintola oli Kultainen Kannus.
Kun Red Carin toiminta loppui siirryttiin ihan oikeaan ravintolaan, Hansan yläkerrassa olleeseen Kultaiseen Kannukseen. Se oli meille nuorille kolleille taas kerran ihan uusi maailma. Hovimestari otti asiakkaat vastaan ja vei pöytään, meidätkin. Heti alusta asti suosittiin aivan tanssilattian vieressä ollutta pyöreää pöytää josta oli helppo tarkkailla ravintolan elämää. Siitä näki hyvin eteiseen tulijat ja baariin menijät sekä loistavasti tanssilattialle. Tanssilattian takimmainen nurkka oli meidän tanssitaidottomien suosikkipaikka varsinkin kun hinkattiin hitaita hieromabiisejä. Pöydästä muodostui se usein mainittu ”pyöreä pöytä” ja siinä istuneitakin alettiinkin kutsua hieman ilkikurisesti pyöreän pöydän ritareiksi. Ritareista en niinkään tiedä sillä tosiasiassa porukka koostui löyhästä kaveriporukasta jonka koostumus vaihteli runsaasti. Minusta pöydän suosio perustui sen loistavaan sijaintiin ja erittäin hyviin tarkkailumahdollisuuksiin. Mitäpäs me nuoret pojat muuta tulimme ravintolaan kuin mimmejä tarkkailemaan. Siihen se useimmiten sitten jäikin. Saattoihan siinä tosin joskus herkkinä hetkinä tulla muutakin mieleen. Jokunen hieno suhde siellä ”ritareittenkin” saamattomuudesta huolimatta syntyi ja osa niistä on voimassa vieläkin. Kannuksessa minäkin muuten tapasin nykyisen vaimoni Satun jo vuonna 1979 mutta harkitsevana miehenä mietin asiaa pienen hetken, 22 vuotta. Sommelossa sitten kohdattiin uudestaan vuonna 2001 ja siitä lähtien on yhdessä oltu. Kannuksen ansiota siis alunperin tämäkin liitto.
Speden jälkeen ravintolaa pyöritti ainakin Krouvarit Kallas & Luotio niminen firma ja myös Lahteen sittemmin Hotelli Grandin omistajaksi siirtynyt Markku Loikala vaimoineen. Markun jälkeistä omistajaa en muista mutta olikohan vastapäistä Kummitätiä pyörittäneellä Jussi Piensalmen firmalla jotain tekemistä Kannuksenkin kanssa? Kertokaa jos muistatte. Kannuksen henkilökunnasta muistan monia. Ovella oli ainakin Kyttälän Jussi, Henttosen Seppo, Kepon Hanski, Raemaan Rape ja Jääskeläisen Kale. Oli muitakin. Hovimestareista muistan Jouko Räihän, meidän poikien suuren suosikin Sirpa Kokon ja myöskin Markku Loikala sekä hänen vaimonsa tekivät hovin hommia. Tarjoilijoista mieleen muistuu Raemaan Seija, Hiiri sekä huikea humoristi Elli. Elli saattoi kävellä mustassa töttörötukassaan pitkin ravintolaa eriväriset kengät jaloissaan. Ellin jouluglögi oli karmea yhdistelmä Chartreuse likööriä, whiskyä ja Ginger Alea. Pari oikein nättiä baarimestariakin, tumman ja vaalean, muistan hyvin. Baarin sielu oli tietenkin kaikkien tuntema legenda, Kouvolan baarimestarien kruunamaton kuningas, Jose’ Mozo.
Siihen aikaan juotiin apinajuomaa eli cabanaa ja kolaa, olutta, vodkaa ja puolukkamehua sekä mustaa ryssää ja valkovenäläistä. Joskus myös rehvakkaasti 69 aromilasista. Mimmien suosikkijuomia olivat sininen enkeli, ampiainen ja muut vähän makeammat juomat. Ravintolassa ja baarissa tapahtui kaikenlaista hauskaa. Erästäkin kouvolan poikaa portsarit kantoivat baarista pienen häiriköinnin jälkeen pihalle. Jalat 20 cm maasta irti oleva kannettava ilmoitti suureen ääneen baarin ovella että ”ette varmasti saisi vietyä jos en muutenkin olisi jo lähdössä”. Asenne oli kohdallaan. Naamiaisista tullutta hehkeää blondia herrat yrittivät loppuillasta iskeä tosissaan. Siinä sitten vähän myöhemmin blondin kanssa rinnakkain kustiin pisuaariin Kannuksen vessassa. Miehet muistavat varmasti aikanaan Kannuksen vessassa pienimuotoista liiketoimintaa harjoittaneen Hessun. Hessulla oli vessan seinässä pieni lääkekaappi josta hän myi tarvitseville partavettä, deodoranttia, suusuihkeita, kortonkeja ym. miesten tarvikkeita. Hessulla oli aina käsillä myös vaateharja jolla yritteliäs nuori mies auliisti harjasi hilseet asiakkaitten olkapäiltä. Takki puhki vuodessa, naureskeltiin Hessun aktiivisuudelle. Suusuihke oli varsinkin liikaa ottaneiden suosiossa. Sillä oli hyvä poistaa oksennuksen tuoksu ja jatkaa sen jälkeen taas illan viettoa. Oikein väsyneille Hessu vuokrasi pientä korvausta vastaan toista vessan eriötä pikku huilia varten. Siellä nuokkui voimia keräten moni Kouvolan poika. Taisinpa siellä joskus mietiskellä minäkin. Hessun ammattinimike oli meidän poikien keksimä komealta kalskahtava ”Pippelkumikonsulentti”. Myöhemmin yhä Kouvolassa vaikuttava Hessu tunnettiin myös Kannuksen, Saluunan ja Sip Pubin portierina.
Musiikki Kannuksessa oli alkuaikoina peräti liveä. Normaalisti sama bändi soitti koko kuukauden. Orkestereista muistan ainakin Rolf Bergströmin ja Pyhimykset sekä Kössi Härmän orkesterin. Vierailevina tähtinä nähtiin myös sen ajan showbändien eliittiä. Pertti Metsärinteen Orkesterin monet muistavat vieläkin huikeasta kappaleesta ”Hirvenmetsästys”. Todellinen huipputapaus oli aina Pentti-Oskari Kankaan ja Seitsemän Seinähullun vierailu ja show. ”Hullujen kuljetusauto”, kuten keikkabussissa kyljessä luki, oli tuttu näky Kannuksen edessä. Livemusiikki loppui aikoinaan ja Kannuskin siirtyi levymusiikkiin. Levyn pyörittäjinä toimivat ainakin Tuija, Partasen Jarmo sekä upea pörrötukkainen blondi jonka nimeä en muista. Joku muistaa kyllä.
Kannuksesta siirryttiin sitten aikanaan ”Taivaallisen makkurin aukion” toiselle laidalle Ravintola Kummitätiin joka tunnettiin myös nimillä Kummityttö ja Green Apple. Vasta niitten jälkeen alkoi orastava aikuisuus.
Muistot ovat hienoja!
Jussi Untolahti
13 kommenttia :
Siis kyllä on niin osuva kuvaus Kannuksesta
Tosi osuva .Olin -70 luvun alusta kolme vuotta , ensin Saluunassa , josta siirryin Kannukseen . Olin baarimestarina, olin se vaalea . Minua kutsuttiin Onskaksi . Ellin kanssa hengailtiin yhdessä paljon , oltiin kämppiksiä . Ellistä en ole kuullut sen jälkeen . Muistot ovat tallessa .
Kiitos kommentista. Kyllähän minä sinut Onska hyvin muistan. Oikein hyvää kesän odotusta.
Kiitos sinulle .Oli tosi kiva kun sain tämän tarinan Tuulalta . Samoin , hyvää kesän odotusta myös sinulle . Tuulan
kanssa olemme muistellen niitä aikoja täällä Canarialla ! Täällä on mukava viettää talvi .
Kävin sielä minäkin 70 luvulla esim. vuosina 73-75... Hopvimestarin nimeä en muista ,komee pitkä mies, sitten tuli nainen jotenkin tuttu jostain muualta , oliko peräti oman pitäjän naisia? Puumala tai Imatra tai jotain.? Jonot oli melkoiset, mutta soitin radipuhelimella hovimestarille ja ovet yleensä aukesi! Vain kerran piti mennä muualle, aatelkaa Puumalasta käsin kävin Kouvolan iahnii naisia riiaamassa. Yötä olin Valkelan motellilla tai jos sattui hyvä tuuri, tytön kotona tai asunnolla... Tuli tanssitettua Johanna Rauniot ja Seija Suosmaat ja monta muuta. Johanna oli just tullut sieltä Aasiasta ja lento kesti pitkään... Muista hyvin mitä juteltiin lattialla. Terveiset tytöille ! Jaakko Kontinen asun nykyään Juvalla!
Mukava kuulla kokemuksia. Pitkä tumma hovimestari oli Kannuksen omistaja Loikalan Markku ja naispuolinen hovimestari joko Kokon Sirpa tai Markun vaimo. Niitä nättejä tyttöjä siellä kävi paljon. Missikisoissakin pärjänneitä kuten Johanna Raunio, Annika Nieminen, Liisa Seppälä, ja Maarit Ryhänen. Hyvät on kai olleet riiumatkat. T. Jussi
Olisko ollut Sirpa Kokko vuonna 1990 tai 89 kun joulukuun viides päivä tai sinä viikonloppuna kävin viimeksi. Hän muisti minut jostain , ehkä oli töissä jossain toisessa ravintolassa. Markku Loikalan muistan hyvin en osannut vaan nimetä, todellinen herrasmies ja asiakaspalvelija kiireestä kantapäähän. Johanna Rauniota en oo nähnyt sen koommin, soitin kyllä melko pian radiopuhelimellani ja yritin kutsua reffeille. Tais olla niitä kutsuja silloin ihan liikaa, mutta me miehet tosimiehet ei hellitetä. kyllä ne yös Valkelan Motellilla ja parin tytön asunnolla on jääneet ikuisesti mieleen, kun ajattelee, on kuin elokuvaa katsoisi.. Paulakin sanoi etten mie enää jaksa... Se oli siinä nyt purkukuntoisessa matalammassa rakennuskessa. Tuoremehu pysyi kylmänä kun pisti pakkaseen terassin puolelle.. Voi Luoja kuinka paljon elämä antoi ja voitiin tuottaa tytöille iloa elämään, niinhän se on tarkoitettukin, vaikka ei sitä silloin ymmärtänyt, kun oli niinnuori.. Kannuksen diskojytä ja musiikin tahdissa välkkyvät valot ja KUba Libre, ne on silmien edessä nytkin, aika ihmeellistä! Terveiset Kannuksen kävijöille , kun kuka sattuu lukemaan ! Tiedätkö muuten mitä kuuluu Suosmaan sisaruksille , ovatko elävien kirjoissa ja voimissa, Seijan vaan tunsin tanssikaverina.
Sukulaismies sanoi ja kertoi 70 luvun alkupuolella , että Kouvolassa ja siellä päin on suomen kauneimmat naiset, olen samaa mieltä. Nyt olen viisi kertaa viiden vuoden sisällä käynyt Ukrainassa ja voin sanoa monen muun tavoin, että Ukrainassa on maailman kauneimmat naiset, erityisesti Odessassa jossa monien rotujen sekoituksia. Suuri määrä yliopistoja ja niissä noin 115 000 opiskelijaa, naisvalikoimaan siis on.
Mutta ei ole tärpännyt kohtaloksi saakka , en mennyt nuorena naimisiin , oli taloudellisia ongelmia ja onnetonta rakkautta, kaksi kilpakosijaa tai kaksi naista tunkee ja haluaa. Sellaista se on kun on niin tähtiin piirretty.
Tunsitko muuten Jussi Boris Grahnia, hänen ottama kuva näkyy olevan, helppo muistaa miljöö nuo tuolit oli ainakin 75 tai jo neljä vuonna...
Tokihan Boriksen hyvin muistan. Mukava ja vauhdikas kaveri. Teki pitkän uran mm. Mocoman la-puhelimien parissa. Hän oli muuten naimisissa Päivi Suosmaan kanssa. Boris valitettavasti poistui joukoistamme jo 2010 luvun alussa vaikean sairauden murtamana. Suosmaan Sirpa, Päivi ja Seija ovat nykyään tietääkseni Helsinki-Porvoo akselilla. Sirpa muuten vuoden 1964 Miss-Suomi. Hyvää jatkoa! T. Jussi
Joo muistin oikein että Boris oli naimisissa Suosmaan tyttären kanssa, joku siellä kertoi siis tais olla Kannuksessa.. Se oli uutta että tytön nimi oli Päivi.. Joo s e n muistan että tyttöjä oli monta Suosmaan perheessä, oli isä muistaakseni töissä Voikkaan tehtaalla? Ihanaa kuulla että tytöt on elävien kirjoissa, taisin ihastua Seijaan...
SE oli vähän kuin olis ulkomailla käynyt kun kävi KOuvolan ihania naisia riijaamassa , ei ollut juuri tutut tuijottelemassa, kerran sattui Puumalan nimismies JUssi Lammi Motellin baaristiskille, ukkomies...
Yhtä Eijaa riijasin pidempään , käytiin miun mökillä Puumalassa ja kateltiin Suur Saimaan ajoja helikopterista käsin, voi niitä aikoja
Kattelin Youtubesta ja( facebookista profiili )löytyy musiikkia Borikselta, jotenkin kohtalon väreet käy selkäpiissä kun Borista kuuntelee.. Vaikka en tuntenutkaan, samoja tyttöjä saatettiin tanssittaa! ? Eivät ole sukulaiset jostain syystä poistaneet Boriksen profiilia F bookista.. Siellä on varmaan aika paljon edesmenneitä , suku ei tiedä salasanoja tai ei halua . Muistot on elävii ... Vaikka ihmistä ei enää ole. Fiksulta ja huumorintajuiselta vaikuttava mies oli hän..
Kirjoita Jussi kirja Kouvolan seudun nuorison ajanvietosta 70 ja 80 luvuilla. Sinulla lahjat erinomaiset ja hyvä muisti ja sisäpiiritietoa. Pistä nimet uusiksi ja raota salaisuuksien verhoa. Ei kaikki tarvii olla tositahtumia, fiktioilla voi parannella kuin Kalle Päätalo konsanaan, oikea Kymijoki sarja kuten Kallella Iijoki sarja, olen jo valmis tilaamaan!
Lähetä kommentti