Jumala löi hanskat tiskiin

Tuossahan se Jumala asuu minua vastapäätä Ässätornin kattohuoneistossa. Harmaantunut huomaamaton herra. Pousin Jussi rakensi kaverilleen kolmion jossa on pirun isolla kiukaalla varustettu kuuma sauna. Muistuu sitten se vastapuolikin paremmin mieleen. Vaatimaton mies muutenkin, vanhalla Civicillä hakee Prismasta eväät ja joskus Alkon puolelta palan painikkeet. Jumala valmistautuu viikonlopun viettoon ja katselee syrjäsilmällä Kouvolan murheita. Herrat kieroilevat, riitelevät tapansa mukaan politiikasta ja lupailevat katteettomasti kuntalaisille kaikkea hyvää. Äijät ovat lähdössä pubiin, vaimot Mulligansiin vieraita ukkoja kyttäämään ja huumeisiin sortunut pikku nilkki ryöstää parhaillaan Eräpolun Siwaa letkeä kumimulkku aseenaan. Jumala päättää, ettei puutu väkivallattomaan ryöstöön mutta nappaa kuitenkin rosvon Kappelikadulle pysäköidystä varastetusta pappa Tunturista sytytystulpan pois. Muistoihin tulee entinen naisystävä ja Jumala naureskeleekin hyväntahtoisesti vanhalle vertaukselle ”Polkee kuin tulpatonta mopoa”.

Lähtee sitten viikonlopun kierrokselle katsomaan maailmaansa. Koukkaa alkajaisiksi Rooman kautta. Vanha naistenmies Berlusconi näyttää seurustelevan vasemman ”tyttöystävänsä” kanssa. Oikeaa vaivaa syylä ja tenniskyynärpää. Jumala puistelee paheksuen päätään katolilaisille papeille jotka rietastelevat nuorten poikien kanssa. Italiassa siis kaikki ennallaan. Poikkeaa tsekkaamaan Libyan Gaddafin 40 neitsyen turvakaartin josta everstin vähämielinen poika on korkannut jo 36 kappaletta. Loput 4 sortuivat komeisiin kapinallisiin. Se siitäkin myytistä.

Turkissa entinen meininki, kurdit tappavat turkkilaisia ja päinvastoin. Arabimaissa tapetaan pääasiassa toisia arabeja sekä vähän myös muita, pääosin israelilaisia. Israelilaiset tappavat puolestaan vain arabeja. Afganistanissa kaikki tappavat kaikkia. Suomalaisetkin ampuvat omiaan. Jumala muistelee vanhaa mainosta jossa sanottiin että” Optikolla käynti usein riittää”. Kiinan ihmisoikeusrikoksia ei viitsi edes vilkaista ja toteaa että Japanin tsunamillekaan ei mahda enää mitään. Uusi-Seelanti ja sen maanjäristys jätetään myös väliin mutta Australiassa Jumala seuraa hetken kun krokotiili syö anorektikon näköistä vegaania. Erehtyvät ne elukatkin joskus. Pelastaa hyvänä hetkenään pullean surffaavan pörssimeklarin hain hampaista mutta miettii jo että olikohan se tulevaisuuden kannalta oikein järkevä ratkaisu.

Kalifornian yli mennessään katselee alas ja miettii että tuokin paheen pesä vajoaa mereen seuraavan järistyksen aikana. Varmistaa vielä kalenterista tulevan tuhon päivämäärän ja päättää varoittaa Renny Harlinia ja Linus Torvaldsia. Käy moikkaamassa Obamaa. Mukava mies mutta vastustajat täysiä piruja. Toteavat että meillähän on jotain yhteistäkin. Meksikossa katselee hyvillään kun huumekartellit tappavat toisiaan. Suree toisaalta satoja sivullisia uhreja. Sama meno muuten Kolumbiassakin.

Jumala palaa Euroopan puolelle Irlannin Belfastin kautta. Katselee kun vanhat IRA:n pomminheittäjät Baddy ja Kirk istuvat Guinnessilla pubissa jonka nimi on Harry and Dragon. Vekkulit pomminmiehet epäilevät että nimen jälkimmäinen osa tarkoittaa Harryn vaimoa. Paddylla on tallella tihutöitten ja oluen yhdistelmän takia vain oikea ja Kirkillä taas vasen käsi. Muutaman oluen jälkeen miettivät, että pitäisikö vielä pommi tai parikin värkätä ihan engelsmannien kiusaksi. Kahdeksan Guinnesin jälkeen päättävät luopua ajatuksesta koska kahden eri kehossa olevan käden koordinointi pommin teossa on pirun tarkkaa puuhaa. Saattaa mennä viimeinenkin yläraaja jolloin WC:ssä käynti ja varsinkin oluen juonti voi olla vaikeaa vanhalle kaiken kokeneelle anarkistillekin.

Jumala koukkaa Saksan kautta katsomaan tiluksillaan synkkänä harhailevaa entistä ministeriä ja valetohtoria zu Guttenbergiä. Muistelee samalla Marjatta Leppäsen ex-miestä, valetohtori Carl Öhmania. Tanskassa ja Norjassa kaikki on hyvin. Ruotsissa käy katsomassa kuninkaallista autotallia. Totta se huhu oli, ei yhtään Volvoa eikä Saabia. Se siitä kotimaan teollisuuden edistämisestä. Liihottelee sitten Saariselälle Suomen Pankin kelolinnaan lauantain viettoon. Sattuu illalla paikalliseen kuppilaan jossa on jonkun lihavan blondin ja tyhmänoloisen poromiehen häät. Ilkka Kanervakin muistuu jotenkin Jumalan mieleen. Kurkistaa hääparin tulevaisuuteen viikon päähän. Paksu blondi on putkassa, tyhmänoloinen poromies lasaretissa ja 3 avioeroa vireillä. Ottaa Erkki Liikasen kanssa toisen konjakin ja nautiskelee loistavasta ajatuksesta jonka juuri sai mieleensä.

Sunnuntaina nappaa Kuopiosta Hanna Partasen kalakukon kainaloon ja tarkkana miehenä käväisee Tallinnan Viinarannan kautta hakemassa pullon irlantilaista whiskyä. Katselee samalla hieman paheksuen euralaisen autonkuljettajan valtavaa viinakuorman lastausta. Illalla nauttii Ässätornin kattoterassilla kalakukkoa, jaloa irlantilaista juomaa ja miettii samalla saamaansa loistavaa ajatusta. Katselee vastakkaisessa talossa asuvaa Untolahtea, samoissa hommissa näyttää Jussikin olevan. Nauttii Lemmetin Markun tuomaa Long Johnia ja syö nakkeja ja kevyttä Pirkka italiansalaattia. Vähän outo tyyppi tuo Untolahti, olisi kai sitäkin pitänyt hiukan jututtaa joskus, kirjoitteleekin välillä niin äkkivääriä juttuja. Sitten Jumala vie kalakukon perskat pihan bioroskikseen, tyhjän whiskypullon Teboilin Hyötikseen ja lähtee matkalleen. Hoitakoot perkeleet täällä maassa itse sotkunsa.

Jumala poikkeaa Pousin Jussin luona palauttamassa asunnon avaimet ja kiittää kaikesta. Muistikirjaansa raapaisee lähtiessään kiitokseksi mukavalle miehelle reilusti lisää vuosia loppuelämään, saattaahan sitä Pousia vielä Kouvolakin tarvita kun kaikki riidakylväjät on ensin saatu politiikasta sivuun. Suuntaa sitten avaruuteen, moikkaa sukkulassa maahan palaavia jenkkejä ja paljastaa päänsä muutamalle venäläiselle luurangolle jotka viettävät iäisyytensä avaruuden pimeydessä. Päättää sitten etsiä maan kaltaisen planeetan jossa elämä on vasta nousemassa merestä maalle. Voisihan niitä ensimmäisiä rannalle ryömiviä vähän auttaakin siinä jalkojen kehittelyssä ja muutenkin. Jos vaikka toisella kerralla onnistuisi paremmin kuin maassa.

Jussi Untolahti